Kajuk, Komik, Kune ja urheilun hurma - jyväskyläläiset palloiluikonit totuuksien äärellä  

Mikko Kytölä (vas.), Jaska Kunelius ja Jukka Kytölä.

Kiireisen treeni-, liiga-, maajoukkue- ja työsyksyn keskellä jyväskyläläisille penkkiurheilijoille tutut nimet Mikko ”Komik” Kytölä (33), Jukka ”Kajuk” Kytölä (28) ja Jaska ”Kune” Kunelius (32) ehtivät hetkeksi pysähtyä tuumaamaan omaa pitkää uraansa, urheilun tuomia tunnemylläköitä ja palloilun parissa opittuja elämänviisauksia.

KaDyn Mikko ja Jukka ja Happeen Jaska ovat pitkän linjan paikallisia SM-tason palloilusankareita. Jaska on tahkonnut läpi kymmenen liigakautta, Jukka seitsemän ja Mikko kuusi. Lisäksi Mikko on pelannut välillä kolme kautta Italiassa ja Jukka yhden. Jaskalla on palkintokaapissaan yksi riemukas salibandyn SM-kulta sekä yksi hopea ja yksi pronssi. KaDya mestaruus on vielä kiertänyt; hopealle se sen sijaan on yltänyt peräti neljästi ja pronssille kerran.

Menestystä uralla on siis kaikille kolmelle tullut, mutta myös kivuliaita ja raskaita pettymyksen hetkiä. Urheilu tällä tasolla on aikaa ja energiaa vievää ja vaatii isoja panostuksia. Mikä saa jatkamaan vuosi toisensa jälkeen?

”Tästä on tullut elämäntapa. Jokaisen uuden kauden alussa löytyy aina jotain uutta, johon voi keskittyä. On myös innostavaa aloittaa aina nollasta ja ikään kuin rakentaa kautta alusta lähtien. Jokainen treeni ja sen jälkeen syöty välipala ovat valintoja, jotka vievät kokonaisuutta eteenpäin”, miettii ”Kune”. ”Oma ikä pistää kyllä joskus miettimään, vieläkö rahkeet riittävät kentällä.”

”Komikille” kysymys motivaatiosta tuntuu olevan jopa hieman yllättävä. ”Se ei ole koskaan ollut ongelma. On itsestään selvää, että pelaan futsalia niin kauan, kunnes luonto sanoo stopin. Rakastan tätä lajia niin paljon ja haluan kehittyä pelaajana ja urheilijana ja tavoitella voittoja yhdessä joukkueen kanssa.”

Myöskään ”Kajuk” ei ole pohtinut futsalin lopettamista hetkeäkään. ”Se ei ole vain käynyt mielessä. Motivaatiota on paljon, olen keskittynyt vain futsaliin, pelaamiseen ja valmentamiseen.”

Mikko Kytölä on ollut Suomen maajoukkueen kantaviaa voimia vuosien ajan. 

Päättyvä kausi vaatii kaikkien kolmen mukaan aina nollauksen, sitä selvemmän, mitä kovempi pettymys on takana. Kesätauko tekee hyvää, ja joukkueen treeneistäkin on huilia useampi viikko. ”Sehän urheilussa on yksi suola, ne sairaat tunteet, jotka tulevat pettymysten mukana, ja niistä selviäminen. SPV-finaalisarjan tappion jälkeen koin totaaliromahduksen, ja sen käsittely vaati yhdessäoloa ja puhdistavia saunailtoja”, muistelee Kune.

Samoin Jukka ja Mikko puhuvat joukkueen yhdessäolon tärkeydestä. Oman pään sisällä tehtävä työ on myös olennaista. ”Itselleni tärkeintä on tappioiden analysointi, joka auttaa tekemään asiat jatkossa paremmin. Huumorin kautta voi käsitellä kipeitäkin asioita”, toteaa Mikko.

Komik jatkaa, että vaikeimmin käsiteltäviä pettymyksiä tuottavat loukkaantumiset. ”Niiden syntymiseen ei voi itse vaikuttaa paljoakaan, mutta toki hyvä harjoittelu auttaa. Olen todella huono käsittelemään loukkaantumisia. Usein en hyväksy, että olen loukissa, ja saatan pelata ja treenata isolla riskillä. Kun lopulta hyväksyn sen, otan selvää kaikista mahdollisista parantavista toimenpiteistä ja alan toteuttaa niitä kirurgisella tarkkuudella. Häviöt ovat sietämättömiä, mutta niitä voi kuitenkin analysoida ja löytää niiden syitä. Esimerkiksi viime kevään finaalisarjan tappio oli varsin looginen seuraus siitä, että en pelaaja-valmentajana saanut kaikkia pelaajia hankkimaan itselleen riittävän hyvää fyysistä valmiutta rankkoja pudotuspelejä varten.”

Tunteiden paloa ja kylmänviileyttä

Leimallista koko kolmikolle ulkopuolisin silmin on kentällä näkyvän tunteikkaan taistelutahdon ja äärirauhallisen siviilipersoonan välinen ero. Komik ei itse tunnista tätä erottelua lainkaan. ”Mielestäni en naksauta päälle mitään karnevalistista persoonaa kentälle päästessäni. Futsal kysyy äärimmäistä keskittymistä ja rauhallisuutta, ja monet sanovat, että olen sekä kentän ulkopuolella että parketilla rauhallinen; minulla ei ole kiire pallon kanssa. Rauhallisuus ei kuitenkaan sulje pois taistelutahtoa!” Kajuk taas toteaa, että kenttä- ja siviilipersoonan eroihin on joskus kiinnitetty huomiota.

Kune pohtii olevansa kentän ulkopuolella melko rationaalinen ihminen, jolle pelaaminen on vapauttavaa ja keino ilmaista tunteita. ”Saan purettua kentälle väsymyksen, turhautumisen tai työstressin. Teemme tätä myös treeneissä, ärsytämme toisiamme ihan tahallamme esimerkiksi Tikan Oton kanssa.”

Kuneliuksella rationaalinen ajattelu toimii myös kentällä hillitsemässä ylilyöntejä tunnepitoisissa tilanteissa. Jukka Kytölä muistelee saaneensa kerran keltaisen kortin kommentoituaan jotain itseensä kohdistunutta viheltämätöntä rikettä tuomarin mielestä tarpeettoman kovaäänisesti; muuten kukaan kolmesta pelaajista ei ole koskaan saanut varoituksia tai kentältä poistamisia suunsoitosta tai muusta huonosta käytöksestä.

”Turha pään aukominen pelitilanteissa ei hyödytä joukkuetta eikä itseä. Olen oppinut sulkemaan kaiken ulkopuolelle kentällä. En kuule, mitä vaikkapa katsomosta huudetaan”, sanoo Jukka. Mikko jatkaa: ”Usein pyrin olemaan vain hiljaa ja fokusoin seuraavaan tilanteeseen, koska se on jo tulossa futsalissa aina. Vaiti oleminen on myös vastustajalle tai provosoijalle ärsyttävää.”

Jukka Kytölä on valittu Suomen parhaaksi puolustajaksi kuusi kertaa.

Mitä urheilu opettaa?

Sekä Kune, Komik että Kajuk tunnetaan urheilijoina, joilla on usein syvällisiä, jopa maailmaa syleileviä pohdintoja paitsi kenttien tapahtumista myös yhteiskunnan ilmiöistä ja ihmisluonteesta. Mitä pitkäjänteinen urheilu Suomen huipulla on heille opettanut?

”Jos todella haluaa kehittyä ja panostaa johonkin, kannattaa sitten laittaa kaikki peliin sen suhteen, vaikka joutuisi pettymäänkin. Hällä valiä – ja ihan sama -asenne ei minuun iske yhtään. Tehdään kunnolla se mitä tehdään. Olisi myös hyvä, että jokainen löytäisi itselleen sen oman jutun, johon satsata, oli se sitten työ, perhe tai harrastus. Kun löytää jonkun todellisen intohimon kohteen ja ottaa siitä kaiken irti, pääsee koko elämässä ihan uudelle tasolle, löytää uusia syvempiä juttuja. Silloin elämä ei jää vain pintaraapaisuksi jostain epämääräisestä”, miettii Jaska.

Myös Jukka puhuu mahdollisuudesta löytää elämäänsä syvempää merkityksellisyyttä antaumuksellisen panostuksen kautta. ”Futsal on antanut ja opettanut todella paljon. Tärkeintä on ollut oppia ryhmässä toimimista, yhteisen tavoitteen eteen ponnistelua ja sitä, kuinka jokainen on vastuussa ryhmän onnistumisesta. Joukkuepeli opettaa myös suvaitsevaisuutta, erilaisuuden hyväksymistä ja ymmärtämistä. Pelireissut ja vuosi ammattilaisena Euroopassa ovat laajentaneet maailmankuvaa: on antoisaa nähdä, miten muualla tehdään asiat.”

Komikin lista urheilun opettamista asioista on pitkä. ”Olen oppinut päämäärätietoisuutta, oma-aloitteisuutta, mielen lujuutta, johtajuutta ja kurinalaisuutta. Osaan ottaa vastuuta ja toimia kriisitilanteissa ja stressin alaisena. Olen huomannut, miten isoja nautintoja ja elämyksiä voi saada, kun tekee töitä pitkällä tähtäimellä ja kärsivällisesti. Tärkeä opetus on myös, että joukkueen etu on tärkeämpi kuin yksittäisen pelaajan, ja en olisi mitään ilman yhteisöä, johon kuulun.”

Jokainen urheilija oppii tietysti paljon asioita valmentajilta. Sekä Mikko että Jukka nostavat erityiseen arvoonsa Suomen maajoukkueen valmentajan Mico Martićin, jonka intohimoinen asenne ja tietämys lajista ovat tehneet heihin vaikutuksen. Nykyinen valmentaja Vasko Vujović taas on jo lyhyessä ajassa saanut istutettua Dynamoon aivan uudenlaisen työnteon kulttuurin ja tinkimättömyyden. ”Muistamme myös Kerkko Huhtasen analyyttisyyden ja tavan jäsennellä pelin osa-alueita.”

Jaskalla on pisin kokemus tietenkin Happeen pitkäaikaisesta päävalmentajasta Seppo Pulkkisesta. ”Seppo oli aina rauhallinen, vaikka sekoilimme ja häröilimme. Hän ei hermostunut koskaan. Jyri Korsman taas tartutti intohimoa ja painotti työnteon merkitystä. Hyvä valmentaja on ymmärtäväinen mutta tarvittaessa tiukka.”

Urheilu on tuonut myös Kunelle paljon riemukkaita hetkiä. 

Yhteisöllisyys ja yhteistyö kantavat

Happeella ja KaDylla on seuroina paljon yhteistä. Molemmat toimivat pitkälti vapaaehtoisvoimin; isoja rahoja ei salibandyn ja futsalin piirissä suomalaisittain liiku. Lajeina molemmat ovat vauhdikkaita ja viihdyttäviä. Dynamon Kytölät ja Happeen Kunelius kehuvat estoitta toistensa seurojen tekemistä ja asennetta. ”Futsal on lajina todella organisoitu ja vaatii valtavasti taitoa. Dynamossa elää perinteinen romanttinen urheiluhenki: asiat tehdään pitkälti itse. Joukkueen porukka on kohteliasta ja reilua; yleensäkin kaikki Monnarilla treenaavat jengit antavat hyvin tilaa toisilleen, turhista ei nipoteta.”

”Meille Happee on aina ollut se tavoite, jota kohti pyrkiä. Haluamme ottaa heidän tekemisestään mallia monessa asiassa. Se ei myöskään ole ammattilaisorganisaatio toisin kuin vaikka JYP tai JJK. Happee on liigaiältään vajaat kymmenen vuotta vanhempi kuin me ja kasvanut vuosi vuodelta. Happeen joukkue on rento porukka, joka puhaltaa hienosti yhteen hiileen.  Siitä huokuu hyvä yhteisöllisyyden ja oikeanlaisen urheilullisuuden meininki”, Komik ja Kajuk summaavat.

Miehet ehtivät urheilemisen ja henkilökohtaisen elämän lisäksi seurata myös maailman menoa. He näkevät yhteiskunnassamme joitakin huolestuttavia kehityskulkuja, jotka joukkueena toimimisen filosofiasta käsin eivät vain toimi. ”Meillä on kauheasti turhaa vastakkainasettelua ja omalta puolelta huutelua ilman, että ollaan kuitenkaan valmiita tekemään mitään asioiden parantamiseksi. Ihmisiltä puuttuu pitkäjänteisyyttä, ja se tuo tyhjyyttä ja tarkoituksettomuutta. Oman tilan kohentamiseen halutaan apua aina jostain muualta, ei jakseta miettiä, mitä itse voisi tehdä”, arvelee Jaska.

”Kajuk” on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka monilla on valmiit asenteet jotain asiaa kohtaan, vaikka heillä ei olisi siitä mitään omaa kokemusta tai oikeaa tietoa. ”Erilaisuuden sietäminen tuntuu olevan joskus vaikeaa. Meidän pitäisi muistaa aina inhimillisyys esimerkiksi maahanmuuttajia kohtaan. Ollaan ihmisiä ihmisille.”

Eri lajit mahtuvat sopuisasti treenaamaan ja pelaamaan Monnarille. Happeen ja KaDyn miehet arvostavat toistensa lajeja ja seuroja.

Kuvat: Esa Jokinen, Kymppipaikka.fi, KaDy