Isoveljen varjossa

Jalkapallokausi alkaa jälleen kaartua loppusuoralle, ja sisäpelikengät pitäisi kaivaa esiin jostain kaapin kätköistä. Samalla tietysti suunnitellaan pieniä lomareissuja tyttöystävien kanssa raskaan kauden päätteeksi, futsalia ehtii pelata kyllä myöhemminkin syksyllä. Usein myös jalkapallojoukkueen valmentajalta pitää neuvotella lupa ”talvihöntsiä” varten, ellei sopimuksessa sitä erikseen jo kielletä. Nämä tapahtumat ovat varmasti tuttuja monelle futsalia harrastavalle jalkapalloilijalle.

Moni urheiluihminen on varmasti tietoinen siitä, että useassa Suomea kovempitasoisessa jalkapallomaassa futsalia harrastetaan ”kuningaslajin” kanssa rinnakkain ja siihen jopa kannustetaan. Videopätkät nuoresta Ronaldinhosta harhauttelemassa vastustajia futsal-kentällä ovat varmasti monen mielessä. Suurin osa valmentajista on myös sitä mieltä, että futsalin harrastaminen kehittää pelaajasta paremman ja opettaa nimenomaan pienessä tilassa pelaamista sekä pallon suojaamista.

Yhteistä monissa futsalia koskevissa keskusteluissa on juuri se, miten laji palvelee jalkapallon pelaamista. Silloin harvoin kun futsalia koskevia uutisia näkyy televisiossa, toimittaja muistaa yleensä mainita, että tämäkin pelaaja pelaa jalkapalloa Veikkausliigassa. Tietysti asiaan vaikuttaa se, että hyvin suuri osa pelaajista futsalissa on saanut pelioppinsa jalkapallon puolelta. Pelkästään futsalia pelanneet ovat Suomessa vielä selvässä vähemmistössä.

 

Pitkä kausi vie veronsa

Jalkapallon ja futsalin yhdistäminen ei aina ole helppoa edes jalkapallon Kakkosessa pelaavalle harrastelijalle. Jalkapallokauden päättymisen ja futsal-kauden alkamisen väliin saattaa jäädä alle vuorokausi! (Huhujen mukaan Kytölän veljekset säntäsivät viime kaudella Suomen Cupin pikkufinaalista suoraan parketille.) Tästä johtuen myös lajikohtainen harjoittelu jää vähäiseksi, kun jalkapalloharjoitukset menevät väkisinkin futsalin kanssa päällekkäin. Lisäksi kahden lajin harrastamiseen menevä aika käsittää koko vuoden. Ainoa tauko, esimerkiksi peleistä, sattuu kevättalvelle, jollei jalkapallojoukkueella satu olemaan harjoitusotteluita.

Fyysisesti kahden lajin harrastamisen vielä jaksaa, mutta raskaaksi se käy henkisellä puolella. Itselleni on hyvin tuttua se, että takki on tyhjä jalkapallokauden jälkeen, eikä hyppäys uuteen lajiin ja kilpatoimintaan suju aivan kivuttomasti. Jokainen kausi on eräänlainen projekti, jonka jälkeen pöytä pitäisi kunnolla puhdistaa ennen uuden aloittamista.


Jalkapallon ja futsalin rinnaikkaiselo saattaa vaatia veronsa henkisellä puolella: Georg Huhtanen ja Toivis Toivanen KaDy:n futsal-treeneissä päivä ennen juhannusta 2009.

Talviharjoittelu ei aina ole herkkua

Kuulun siihen ryhmään joka pitää jalkapalloa selkeästi omana päälajinaan, vaikka mistään urasta en omalla kohdallani kehtaa puhua. Kunnioitus lajia kohtaan on siihen liian korkealla. Juniorivuosina futsalin pelaaminen ei ollut mahdollista, koska kotikaupungissani ei tätä lajia harrastettu. Jalkapallon talviharjoittelu suoritettiin liikuntasalissa oikeiden jalkapallojen kanssa tai lyhyellä 60 metrin juoksusuoralla. En koskaan ymmärtänyt, miksi harjoituksissa piti käyttää jalkapalloja futsal-pallojen sijaan. Jokainen parketilla jalkapallolla pelannut tietää mistä puhun. Kuitenkaan vaihtoehtoja ei juuri ollut. Kaupungissa ei ollut sisähallia, puhumattakaan lämmitettävästä tekonurmesta. Usein harjoituksissa mentiin myös säären korkuisessa lumihangessa pallojen kanssa, vielä aikuisiässäkin. Kertaakaan en kuitenkaan todella valittanut olosuhteista. Tällaisen harjoittelutaustan läpikäyneenä osaan ehkä paremmin arvostaa futsalia urheilumuotona.

Jos pitäisi valita futsalin ja lämmitettävän tekonurmen ja pakkasen välillä, valitsisin futsalin joka kerta. Mielestäni jalkapalloa ei kuulu pelata muovimatoilla tai pakkasessa, ellei muita vaihtoehtoja todellakaan ole.

Reality check

Futsal on monessakin mielessä jalkapallon varjossa. Se on useimmille pelaajille vain keino pitää kuntoa yllä talven ajan. Sponsorirahoista tai medianäkyvyydestä ei juurikaan voida puhua, ainakaan jos lukuja verrattaisiin jalkapallon vastaaviin. Futsalin pelaamisesta ei Suomessa kukaan vielä ole saanut ammattia.

Kuitenkin samaan aikaan lajin taso on jatkuvassa nousussa. Enää eivät jalkapalloilijat pysty dominoimaan futsalissa miten haluavat. Osa pelaajista erikoistuu kokonaan ”sisäjalkapalloon”, kuten futsalista kuuluu vieläkin alentavasti puhuttavan.

Iso ero lajien välillä on kuitenkin fyysisessä harjoittelussa. Pelkkä Kakkosen jalkapallo antaa sellaisen fyysisen pohjan, että sillä pärjää mainiosti jopa Futsal-Liigassa asti. Juoksukunto ja -nopeus ovat yleensä jalkapalloilijoilla paljon paremmat futsalistilla. Myös voimapuoli on usein parempi.

Futsalilla on kuitenkin lajina jotain ominaisuuksia, joita jalkapallolla ei ole. Se on omiaan niille, jotka kokevat jalkapallon joskus liian hidastempoiseksi. Alle parin minuutin vaihdon aikana molemmat joukkueet ehtivät yleensä hyökätä toisen joukkueen päätyyn useammin kuin kerran. Myös pallokosketuksia saa pelin sisällä enemmän. Jalkapallossa saattaa mennä useita minuutteja, ettei palloa pääse edes koskettamaan. Yhden kosketuksen peli ei ole futsalissa ainoastaan etu vaan välttämätön edellytys menestykselle.

Kuningaspeli

Jalkapallo on ansainnut lempinimensä. Yksikään toinen laji ei ole levinnyt yhtä laajalle eikä herätä samanlaisia tunteita. En ole vielä keksinyt parempaa tapaa viettää lämmintä kesäpäivää kuin hikoilemalla pelikentällä.

Molemmissa lajeissa, niin jalkapallossa kuin sen varjossa elävässä futsalissakin, on kuitenkin pohjimmiltaan kyse samoista asioista. Palloa pyritään kaikista muista maailman pallopeleistä poiketen hallitsemaan pääasiassa jaloilla käsien sijasta. Molemmissa syöttö- ja laukaisutaito ovat jokaisen kunnon pelimiehen perusominaisuudet. Vastustajan harhauttamisesta saa yleisöltä samanlaiset suosionosoitukset.

Eräs tunnettu suomalainen urheilutoimittaja, jonka erityisala on jääkiekko, totesi kerran, että jos kunnollisen laukauksen oppiminen edellyttää jääkiekkojuniorilta tuhat toistoa, jalkapallossa kunnollisen laukauksen oppimiseen tarvitaan kymmenentuhatta toistoa! Jalkojen motoristen taitojen oppiminen on aina vaikeampaa kuin käsien. Tästä syystä taitavuus jalkapallossa tai futsalissa herättää minussa aina suurta kunnioitusta.

Menestyneen isoveljen varjosta nouseminen ei ole nuoremmalle veljelle mikään helppo tehtävä. Ainoa keino on ansaita itse omat kannuksensa, menestyneemmän veljen maineella ratsastaminen ei tule onnistumaan.