48 tuntia KaDy-leirissä - reportaasi eräästä tuplapeliviikonlopusta

Perjantai-illasta 11.2.2011 sunnuntai-iltaan 13.2.2011: kaksi vuorokautta futsalia. Toimittaja seurasi tiiviisti Kampuksen Dynamon liigajoukkueen mukana, kun jyväskyläläisfutsalistit rehkivät kahden ottelun viikonlopun Monitoimitalolla.

Juttua tarttui matkaan perjantai-illan valmistavista harjoituksista, pelipäivän ruokailusta, otteluista, niiden kuuluttajasta ja tietenkin futsalin katsojista. Kokonaisuus piirtää dynamoväritteisen kuvan suomifutsalin innokkaista toimijoista, joilla on vielä paljon saavutettavanaan.

”Huhtiksen” hämy

Perjantai-ilta Huhtaharjun lähiöankeudessa. Kello kahdeksan värjää pimeyden punaiseksi.

Futsal-Liigaa pelaavan Kampuksen Dynamon pelaajat valuvat hiljalleen kohti pikku ostarin kyljessä värjöttelevää Huhtaharjun koulua. Koulun pölyinen liikuntasali toimi KaDy:n kotiareenana aina meneillään olevaan kauteen saakka.

Nykyään joukkue vain harjoittelee ”Huhtiksella” silloin tällöin, sillä toista kauttaan liigassa jylläävä punakone pääsi täksi kaudeksi paistattelemaan keskustan parrasvaloihin Monitoimitalolle, tuttavallisemmin sanottuna Monnarille, jonka puitteet ovat niin yleisön kuin pelaajienkin kannalta huomattavasti paremmat kuin Huhtaharjulla. Kotisalin siirtyminen keskustaan on näkynyt muun muassa yleisömäärän selkeänä kasvuna.

Dynamo harjoittelee monen muun futsalliigajoukkueen tapaan kolmesti viikossa. Maanantaisin ”nihkeillään” Vaajakosken liikuntahallin tahmealla matolla, ja keskiviikkoisin sekä perjantaisin valssataan Monnarin liukkailla.

– Monnarin treenivuorot ovat kuitenkin tiukassa, koska siellä pelaa ja harjoittelee niin moni muu sisäpelijoukkue. Usein käykin niin, että perjantain treenivuoromme siellä peruuntuvat jonkin muun lajin pelin takia ja joudumme tyytymään johonkin korvaavaan vuoroon. Tällä kertaa päästiin ”Huhtikselle”, Dynamon tilavastaava Ville Toivanen kertoo ja vetää syvään henkeä hielle ja pölylle tuoksuvan salin kynnyksellä, ikään kuin hitaasti nautiskellen.

Kaikesta päätellen piskuinen ja vähän rempallaan oleva paikka virittää punamustan sydämen nostalgiselle aaltopituudelle. Eikä ihme: herran ehtoona 22.2.2009 Huhtaharju toimi näyttämönä, kun KaDy kaatoi liigakarsintatrillerissä FTK:n ja nosti keskisuomalaisen futsalin sille tasolle minne se kuuluu – valtakunnan korkeimmalle. 

(Kuva: Hilpeitä veijareita FTK-liigakarsintavoiton jälkeen 22.2.2009.Klikkaa kuvaa suuremmaksi.)

Kontrastina tälle KaDy:n ehkä hekumallisimmalle voitolle moni pitkän linjan kadylainen muistaa surkuhupaisan 0-12 –tappion Mad Maxille Suomen Cupissa kaudella 2005-06. Tuolloin KaDynastia oli vasta orallaan, eivätkä Keski-Suomen kakkosdivarin höntsät olleet valmistaneet ”kurakenkiä” oikeisiin futsalpeleihin saatikka elämään yleensä. "Huhtiksen" maine ei kuitenkaan tässä kurautunut, sillä ottelu pelattiin Leppävedellä.

Ikikadylainen Smaug Kytölä (kuvassa alla), 32, muistaa katkeran tappionkin kuin eilisen:

– 1-2-1 –hyökkäysmuodostelmamme laiturit epäonnistuivat sinä päivänä jotenkin. Nousujohteessa porskuttanut Mad Max ”Ehe” Niskavaaroineen oli kyllä ihan kaadettavissa. Eli tässäkin tapauksessa ”Best team lost”. Tehtiinhän me maali viimeisellä sekunnilla, mutta tuomari ei jostain syystä tätä rekisteröinyt. Päiväkirjaan merkitsin tulokseksi 1-12.

Futsaltoiminnassa on joka kolkassa Suomea vielä iso työ tehtävänä, mutta tuosta murskatappion päivästä on Dynamo mennyt eteenpäin pitkin harppauksin.

– Vuonna 2008, kun Tero Kelhälä tuli KaDy:n valmennukseen mukaan, otimme taktisesti ison harppauksen. Tuolloin viimeistään sinetöityivät ne premissit, että lisäämme joka vuosi treenimäärää ja että asetamme aina vain kovempia kilpailullisia tavoitteita, S.Kytölä kertoo. – Vaikka harjoittelemme joukkueen kanssa tällä hetkellä vain kolmesti viikossa, treenaavat monet pelaajistamme omalla ajallaan.

Valmistavat harjoitukset – laatuaikaa ja premissejä

Palataanpa kuitenkin preesensiin ja tuplapeliviikonloppua edeltäviin harjoituksiin. KaDy:lla on lauantaina vastassa sarjan tyvipään joukkue TP-Kaarle (Kokkola) ja sunnuntaina hurjaan iskuun vuodenvaihteessa äitynyt Sievi Futsal. Pistepussin pitäisi vielä karttua, jotta paikka kuuden parhaan joukossa varmistuisi ennen viimeistä runkosarjan ottelua. Alla Dynamolla on viikko takaperin pelattu katastrofiottelu Porissa, mistä tuliaisena oli 2-1 –tappio ja taituri Matias ”Madness” Juvosen yhden ottelun pelikielto.

”Huhtiksen” hämyisessä pukukopissa ei tiukasta tilanteesta huolimatta panta kiristä, vaan tunnelma on kaikin puolin rento. Kasuaalia jutustelua ja vitsailudiskurssia pitävät yllä erityisesti Duracel-paristoilla toimiva Antti Maltsin ja leppoisan karvaturrin oloinen Kalle Lindgren.  Pukukoppihälinää tahdittaa ansiokkaasti alati liikkeessä oleva Juvonen, joka näyttää kuin sähköshokin saaneelta.

(Kuva: ”Madness” Juvonen (vas.) ja ”Linkki” Lindgren ovat laadukkaita pukukoppipelaajia. Etualalla Miikka ”Supo” Järvenpää pitelee KariTeamissa tulostamiaan KaDy-ottelulehtisiä.)

 Dynamo kokoontuu aina varttia ennen vuoron alkua pukukoppiin.                

– Jo siksikin on hyvä olla ajoissa, että temporaalisesti rajoitetuista 75–90 minuutin treenivuoroista ei ole varaa hukata sekuntiakaan. Lisäksi vartti hätäilemätöntä pukukoppiyhdessäoloa lisää KaDy-yhteisön koheesiota ja antaa aikaa hoitaa yhteisiä asioita, apuvalmentajana, pelaajana ja joukkueen managerina tällä kaudella toimiva Smaug Kytölä kertoo.

– Ja tietenkin maanantain harjoituksia ennen sakkokeisari Kalle Lindgren käy läpi edellisviikon sanktion arvoiset teot, kuten tyhmät keltaiset kortit, myöhästelyt ja tavaroiden unohtamiset, punamusta monitoimimies lisää raottaen KaDy:n salamyhkäisenä pidetyn sisäisen koodiston verhoa.

”Huhtiksen” kopissa vallitsevan yleisen hälinän keskeyttää penkille seisomaan nousseen päävalmentaja Kelhälän painava ääni. Kello on kuulemma lähellä ”sataa” ja on aika kertoa päivän ”epistola”. Seuraa nopea katsaus pian alkavien harjoitusten ohjelmaan ja lyhyt luento seuraavan päivän vastustajasta TP-Kaarlesta. Kaikki viittaisi siihen, että peliä edeltävät treenit eroavat viikon muista harjoituksista.

– Näin on, Kelhälä konfirmoi toimittajan aavistuksen. – Peliä edeltävissä harjoituksissa ei nosteta sykettä samalla tavalla kuin viikolla. Juoksua on vähemmän, ja painopiste on ketjujen peluutuksessa sekä erikoistilanteiden läpikäymisessä.

(Kuva: KaDy:n ehkä paras koripallon pelaaja "Jakub" Kinnunen käsittelee pyöreää objektia päävalmentaja Kelhälän saarnatessa tuttuun tapaansa penkillä seisten.)

KaDy:n ringissä harjoittelee yli 20 pelaajaa, joista osa on selkeästi profiloitunut kakkosjoukkueen ja osa ykkösjoukkueen pelaajiksi. Silti vaihtuvuutta etenkin pelaavassa kokoonpanossa on ollut. Millä perusteella kahden ketjun kahdeksan aloittavaa kenttäpelaajaa ja yksi maalivahti valitaan? Pienen epäröinnin jälkeen Kelhälä listaa kriteerejä:

– Ketjussa on hyvä olla ainakin yksi vasenjalkainen. Paljon on merkitystä myös henkilökohtaisella kemialla. Toisilla yhteispeli sujuu sulavammin kuin toisilla. Kajukin (Jukka Kytölän, toim.huom.) loukkaantuminen kauden alkuvaiheessa pisti tavallaan paketin pyörimään, ja ketjut muuttuivat melkeinpä joka peliin. Nyt, kun Kajuk on takaisin parketilla, niin saamme ykkösketjumme takaisin kuosiinsa ja asiat helpottuvat siltä osin.

– Ja kyllähän vastustaja vaikuttaa myös pelaajavalintoihin siinä missä pelikohtaiseen taktiikkaankin.

Harjoituksissa Kelhälä häärää itse – ikinuori kun on – aktiivisesti mukana antamatta kuitenkaan valmennustyön kärsiä. Pilli vislaa, ja joukkue kokoontuu kuuntelemaan taktiikkasaarnaa, jonka aikana venytellään kinttuja. Välillä Kelhälän haukansilmä vetäytyy kentän laidalle tarkkailemaan pelaajien liikkeitä – ilmeisesti bongatakseen vahvassa vireessä olevia pelaajayksilöitä.

Mutta mikä motivoi työhön, josta ei – ainakaan toistaiseksi – palkkaa saa mutta joka on kuitenkin erittäin vastuullinen ja potentiaalisesti epäkiitollinen pesti? Kelhälä antaa yksiselitteisen vastauksen

– Halu voittaa. 

Pelipäivän lounas Kytölöiden seurassa

Pelipäivä on juhlapäivä, kuten joukkueurheilijapiireissä kiertävä klisee kuuluu. On lauantai, perjantain valmistavista treeneistä on palauduttu, ja noin neljän tunnin päästä KaDy kohtaa TP-Kaarlen Monnarilla. Kytölän kaksi nuorinta, Jukka (22) ja Mikko (26) haarukoivat intohimoisesti pelipäivän lounasannoksiaan Wilhelmiinassa, opiskelijaruokalassa, joka on yksi KaDy:n yhteistyökumppani Sonaatin ravintoloista.

”Sonaatti – elinvoimaa ja makuelämyksiä!”

J.Kytölä on vastikään parantunut sitkeästä polvivammastaan ja palaa halusta päästä parketille. Pelipäivän ruokailu ei ole mitään tähtitiedettä, mutta aivan mitä tahansa eivät nämä miehet suuhunsa tunge juhlapäivinä.

– Ruokailu on hyvä ajoittaa alkavaksi noin 3 tuntia ja 45 minuuttia ennen ottelun alkua. Pasta- ja kanaruoat on todettu toimiviksi. Pelin jälkeen sitten proteiinipitoista apetta, J.Kytölä kertoo. – Bansku on ihan ok välipala. Minulla on aina bansku repussa.

M.Kytölä komppaa: – Ei liian rasvaista ruokaa ennen peliä. Pastaruoat ovat usein sopivan kevyitä ja varmistavat riittävän hiilihydraattitankkauksen. Maito on hyvä palautusjuoma. – Ja banaani on ihan ok, mutta huonona puolena on se, että ne muuttuvat pelikassissa mustaksi noin vartissa.

Kasvispyörylöiden ahnas inkorporointi keskeytyy silloin tällöin, kun miehet yltyvät kirjaamaan paperille hankalimpia erikoistilanteita. ”Gutierrez”-niminen sivurajakuvio herättää keskustelua; kaikkien roolit on oltava selvillä.

– Jos joku ei muista erikoistilannetta, koko homma menee yleensä puihin. Futsal ei ole vain taitavien vaan myös älykkäiden pelaajien laji, M.Kytölä luonnehtii.

 KaDy:n kapteenina toimiva M.Kytölä pelaa futsalia nyt seitsemättä kauttaan KaDy:ssa, kun taas pikkuveljellä on menossa kuudes kausi. Molemmat kuuluvat Suomen futsalmaajoukkueen rinkiin, kuten Matias Juvonenkin. Futsal on hiljalleen piirtynyt veljesten selkeäksi ykköslajiksi, vaikka molemmilla on vahva jalkapallotausta. Kokeneet kadynmiehet ovat yhtä mieltä seuran futsalhistorian hienoimmasta hetkestä.

– Kyllä se sarjanousu oli, vaikka liigassakin on tullut hienoja päänahkoja. Voitettiin FTK 6-4, ja sain itse tehdä ratkaisumaalin vielä. Kyllä helpotti, kun Komik (Mikko Kytölä, toim.huom.) junttasi Georgin (Kerkko Huhtanen, toim.huom.) syötöstä 6-4 –maalin parikymmentä sekuntia ennen loppua, J.Kytölä antautuu muistelolle.

Mutta pelipäivänä ei menneillä saavutuksilla ole mitään merkitystä. Haarukka siis takaisin kouraan ja katse lähifutuuriin!

Hawaiji-futsalia ja haalarihommia

Ottelun TP-Kaarlea vastaan KaDy hoitaa odotetusti (lue tilastot ja raportti). Lukemat 12-7 eivät hämää ketään: yleisö on juuri todistanut tämän kauden suurilukuisinta surffailua.

Punamustassa leirissä ei juuri iloita voitosta, sillä koko ottelu pelattiin tavallaan TP-Kaarlen ehdoilla: vieraat halusivat päästä päähän –ravia, koska tällöin on sattumalla enemmän sanansijaa kuin kurinalaisessa puolustustaistossa. KaDy suostui hurlumheihin, mutta oli onnekseen siinä parempi.

Sunnuntain kohtaamisen jälkeen taululla komeilee kotijoukkueen 5-3 –voitto (lue tilastot ja raportti). Sievi Futsalin hyökkääminen tuntui perustuvan venäläisvahvistus Radik Akhmetkhanovin henkilökohtaiseen taitoon, jonka pysäyttäminen oli rehellistä haalarihommaa.

KaDy:n pukukopissa vallitsee voitokkaan ottelun jälkeen riemukas tunnelma. Pudotuspelipaikka varmistui, ja Monnarilla pauhaa Niin hyvää puuta.

J.Kytölän paluu parketeille sai lähes messiaaniset mittasuhteet. Viikonlopun tehosaldo oli miehen kohdalla huikea: kaksi maalia ja kahdeksan syöttöpistettä. Jyväskylässä kaikki valmista tosipeleihin!

(Kuva: Kyllä kelpaa keikaroida – ”Kajuk” Kytölä vaimensi vastustajan erään tähtipelaajan ja oli siinä sivussa viikonlopun tehoahnetkhanov 2+8 –saldollaan.)

Katseen tarkennus taustoihin – kansan rakastama kuuluttaja Antti Syrjälä

Samalla, kun KaDy:n omahyväiset tähtipelaajat paistattelevat julkisuuden valokeilassa ja heidän tehoporsasteluistaan hölistään kahvipöydissä, puurtaa Dynamon organisaatiossa moni sierainpari näkymätöntä härkäviikkoa. Ja koska futsal on Suomessa edelleen amatööriurheilua, ovat nämä näkymättömän vapaaehtoistyön puurtajat juurikin samoja henkilöitä kuin ensin mainitut omahyväiset tähtipelaajat.

Kerkko Huhtanen on pelaaja ja kakkosvalmentaja; Mikko Kytölä pelaaja ja tiedotusvastaava; Jukka Kytölä pelaaja ja talousvastaava; Samu Kytölä pelaaja ja manageri ja apuvalmentaja; Niila-Ville Laitinen maalivahti ja joukkueenjohtaja; Jaakko Kinnunen pelaaja ja nettitoimittaja kuten Juha Korhonenkin… KaDy-organisaatio on rihmastomainen entiteetti, jonka joustavuus on toisinaan elämää helpottavaa, toisinaan sitä suuresti hankaloittavaa, kun narut eivät tunnu olevan kenenkään käsissä.

Rihmaston eräs säie joka tapauksessa on ääniaalloilta monille tuttu Antti Syrjälä, KaDy II:n valovoimainen target-pelaaja, joka on ollut lähes koko kauden loukkaantunut. Kiusallisesta nivusvammasta huolimatta mies on paiskinut hommia KaDy:n hyväksi jo monen ympyränmuotoisen päivän verran. Nettitoimittajan ja KaDy II:n joukkueenjohtajan roolien lisäksi ”Syrjis” on noussut kansan suosioon KaDy:n edustusjoukkueen kuuluttajana.

(Kuva: Tuttu näky KaDy:n kotipeleissä – kuuluttaja Antti ”Futis” Syrjälä kapula suupielellään.)

Syrjälä teki muutama vuosi takaperin pahimman KaDy-synnin käväisemällä silloisen arkkivihollisen Skädämin paidassa. Routa ajoi kuitenkin porsaan kotiin jo seuraavaksi kaudeksi, eikä Dynamo lempeänä yhteisönä evännyt petturin pääsyä takaisin punamustaan seimeen. Mikä saa miehen nyt uhraamaan niin paljon aikaa KaDy:lle?

– Hyvitän velkaani Vaarille, Syrjälä vastaa nopeasti viitaten Vaari Ruuskaan, joka tunnetaan Dynamon perustajana ja olemassaolon jatkuvuuden viimekätisenä takuumiehenä.

– Skädäm-kauteni judaistinen syrjähyppy on kontollani hamaan saakka. Toki minua motivoi yksinkertaisesti sekin, että futsal on hieno laji. Lisäksi KaDy-diskurssi on mitä kiehtovin, Syrjis listaa syitä toiminnalleen.

Yleisön lemmikiksi noussut ”Syrjis” on tämän kauden aikana muun muassa haastatellut maajoukkueluotsi Jouni Pihlajaa, laulanut erään vakiokatsojan syntymäpäivän kunniaksi ja pitänyt kaihoisan puheen Huhtaharjusta ja ajoista, jotka eivät koskaan palaa. Mitä vaaditaan hyvältä kuuluttajalta?

– Ei mitään erikoista. Oikeastaan riittää, että osaa artikuloida selkeästi ja että äänenpainot ovat sopivasti kohdillaan tunnelman luomiseksi. Toki sääntötuntemus on myös välttämätön hyve. Moni ei haluakaan kuuluttajalta muuta kuin pelin kannalta oleellisen tiedon, ”Syrjis” arvioi.

– Tällä kaudella otteluiden esipuheeni ovat olleet itse asiassa aika tylsiä matter-of-fact –katsauksia, esim. sarjataulukkoon, viime kauden kohtaamisiin, tämän kauden keskinäisiin otteluihin ja niin edelleen. Kaukana ovat ne ”Huhtis”-ajat, jolloin tuli spekuloitua loppiaisen teologianhistoriallista merkitystä ynnä muuta hieman erikoista.

Kaikki KaDy:n kotipelit nähneenä Syrjälällä on väistämättä näkemystä joukkueensa pelistä tällä kaudella. Ongelmaksi mies näkee hyökkäyspelin liiallisen arkuuden:

– Liike on liian hidasta hyökkäysalueella. Välillä tuntuu, että luovuuden kustannuksella jauhetaan yltiöpäisen systeemisesti. Myös yksinkertaisesti viimeistely on ollut kehnoa.

– Positiivista sen sijaan on ollut erikoistilannekuviot, jotka ovat monesti melkoista silmäkarkkia. Yksittäisistä pelaajista ”Nipsu” Laitisen maalivahtipeli on kiihottanut, ja myönteisenä seikkana on pistänyt silmään myös ”Georg” Huhtasen ja ”Komik” Kytölän edistyminen, Syrjälä jakaa tunnustusta.

Ennen kuin toimittaja ehtii esittää viimeiset kysymyksensä ”Futikselle”, pitää kuuluttaja-taustatyöntekijän ja entisen bodarin jo mennä kantamaan maalien painoina olleita puntteja (25kg) takaisin paikoilleen.

Asiat tärkeysjärjestykseen. Servus, KaDy!

Kuudennen kenttäpelaajan näkökulma: ”Jokainen futsal-peli on oma tarinansa”

KaDy:n yleisökeskiarvo ylsi runkosarjassa 112:aan katsojaan per ottelu, kun se viime kaudella (Huhtaharjulla) oli vain 72. Prosentuaalisesti kasvua oli siis kunnioitettavat 55,6%. Siltikin futsalin parissa toimiville jyväskyläläisille on päivänselvää, että lajina futsal ansaitsisi huomattavasti nykyistä suurempaa huomiota. Perustelut tälle väitteelle löytyvät helposti myös katsomon puolelta.

Jyväskylän yliopistossa opiskeleva Anssi Tikkanen on nähnyt lähes kaikki KaDy:n kotipelit viimeisen kahden kauden aikana. Tällainen nähtyjen otteluiden määrä nostaa muutenkin urheilusta kiinnostuneen miehen melkeinpä Suomen johtavien futsal-asiantuntijoiden joukkoon. Mikä sitten tekee futsalista niin kiinnostavan lajin seurata?

– Jokainen peli on ikään kuin oma tarinansa, Tikkanen heittäytyy filosofiseen rekisteriin. – Tilanteet tulevat nopeasti verrattuna esimerkiksi jalkapalloon. Ja kyllä hyökkäyskuviot sekä pelaajien pallonhallinta ovat sellaisia esteettisesti miellyttäviä asioita tässä lajissa.

Katsomon kauniimpaa lohkoa edustava Tiina Riihinen on samoilla linjoilla Tikkasen kanssa mitä tulee futsalin vetovoimaan, mutta nostaa esiin myös yleisötapahtumissa käymisen sosiaalisen puolen:

– Olen käynyt KaDy:n otteluissa melkein kahden kauden ajan, ja tästä on tullut tapa viettää viikonloppuja, Riihinen kertoo. – Onhan tämä myös tosi yllätyksellinen peli. Eikä sovi unohtaa loistavaa kuuluttajaa! Se, kun ystävälleni Annalle laulettiin hänen syntymäpäivänään, on toistaiseksi ehkä mieleenpainuvin kokemus tältä kaudelta.Myös KaDy-PoPa –ottelu jäi mieleen ilta-ajankohdan ja poikkeuksellisten ja jännittävien tilanteiden takia, Riihinen muistelee.

– Minulle toistaiseksi säväyttävin hetki tällä kaudella on KaDy:n oikeusmurhaa hipova 5-1 –voitto Ilveksestä, Tikkanen letkauttaa.

(Kuva: KaDy-kapteeni M.Kytölä (keskellä) ja kaksi KaDy-asiantuntijaa – Anssi Tikkanen ja Tiina Riihinen – iloitsevat kuuden pisteen viikonloppusaaliista.)

Juuri päättynyt Sievi-ottelu oli kauden viimeinen runkosarjan kotiottelu. Tämä tarkoittaa sitä, että Monnarilla on käynyt kertaalleen jokainen liigajoukkue. Mikä vierailija on parhaiten jäänyt katsojien mieliin? Tikkasen vastaus on nopea:

– GFT – aina rutinoitunut ja kliinisen tehokas (KaDy-GFT 0-4, toim.huom.).

Riihinen kallistuu länsirannikon suuntaan, vaikka epäileekin lähimuistinsa vääristävän vastausta:

– TP-Kaarle jäi mieleen, koska siinä tapahtui niin paljon – ja ehkä senkin takia kun se pelattiin eilen. Niiden target-pelaaja – ilmeisesti Pasi nimeltään – oli jotenkin hassu, kun se kommentoi jatkuvasti kaikille eikä lopussa liikkunut enää yhtään.

Viisaat ja uskolliset katsojat – KaDy-Hirviö tervehtii teitä aina ja ikuisesti!

Futuuriin virittyminen kysymysten kohdallisen asettamisen kautta

Uskollisista katsojakannastaan huolimatta futsal on vielä tänäkin päivänä marginaalilaji Suomessa, ja edelleen se määrittyy monessa mielessä isoveli-jalkapallon kautta. Kaikesta päätellen separaatiota kuningaslajista ja lopullisesti omaksi lajikseen profiloitumista viedään Jyväskylän suunnalla eteenpäin intohimoisen seuratoiminnan kautta.  Tärkeänä esimerkkinä mainittakoon, että paraikaa on käynnissä pelaajien vahva identifioituminen nimenomaan futsalpelaajiksi.

Viikonloppu KaDy-leirissä jätti ilmaan myös monia kysymyksiä, joita ei tässä reportaasissa sen kummemmin käsitelty mutta jotka toistuvasti nousivat esiin keskusteluissa.

Milloin KaDy käynnistää futsal-junioritoiminnan? Milloin KaDy:n naisjoukkue näkee päivänvalon?

Milloin Futsal-Liigan katsojaluvut nousevat lajin ansaitsemalle tasolle? Kuinka kauan kestää ennen kuin Suomessa on futsalin ammattilaisliiga?

Entä mikä on KaDy-Hirviön ontologinen status? Onko Vaari Ruuska ”vain” fiktiota ja milloin Gaddafi luopuu vallasta?

Jäämme odottamaan huomisen Keskisuomalaista. Eiku...

P.s. Kysymystä ”Mitä futsal on?” ei esitetty missään vaiheessa.

P.p.s. KaDy-Hirviö kutsuu kaikki kynnelle kykenevät katsomaan futsalia tulevana sunnuntaina, kun Kampuksen Dynamo kohtaa Sievi Futsalin 2. puolivälieräottelussa Monnarilla. Trilleri alkaa klo 14! Liput 3/6e.